Hyvä kokonaishoito on inhimillistä, laadukasta ja edullisempaa
Miksi ei hoitopolku toteudu kun työikäinen saa diagnoosin muistisairas? Työikäistä ja muistisairasta (otsaohimolohkorappeuma) puolisoani hoiti parin vuoden aikana yli 100 lääkäriä, 7 eri sairaalassa, useissa eri terveyskeskuksissa, kukaan ei ollut kiinnostunut kokonaisuudesta. Tieto eri yksiköiden välillä ei liikkunut, ja jos liikkui, saattoi olla lääkäri, joka ei löytänyt tietoa tai ei ymmärtänyt suomea tarpeeksi hyvin tulkitakseen tietoja.
Miten varmistaa hyvä ja tasavertainen hoito
Kun läheinen on muistisairas tai toimintakyky on heikentynyt, on omaisen hyvä osallistua, jotta läheinen saa hoitoa, tiedot luetaan ja kirjataan oikein.
Useamman kerran lääkelistalla oli edellisen leikkauksen jälkeen määrättyjä lääkkeitä, joita kukaan ei olisi poistanut, jos en omaisena olisi pitänyt huolta ja seurannut missä mennään. Se mitä vieressä omaisena näin ja koin, puhumattakaan miten miestäni kohdeltiin oli välillä hämmentävää. Muistisairaus ei tarkoita, että ihmiseltä menee kyky nähdä, kuulla tuntea ja ymmärtää, keskusteluun osallistuminen kylläkin heikkenee ja häviää ajan myötä.
Toteutuuko tasa-arvoinen hoito?
Meille kävi ikävästi, kyseessä oli etenevä muistisairaus, joka johtaa kuolemaan, puolisoni tiputettiin pois julkisen perusterveydenhoidon polulta. Kukaan ei ottanut vastuuta julkisella puolella. Yksityisiltä palveluntuottajilta ostimme palveluja mm. fysioterapia ja erikoislääkärit. Omaisena oli pidettävä huolta, että tieto kulkee mukana, järjestelmät kun eivät keskustele keskenään ja omakantaan tiedot eivät aina siirry.
Palliatiivinen hoito ja saattohoito
Palliatiivinen hoito kunnan ja palveluntarjoajan puolelta meidän kohdallamme unohdettiin. Puolisona tein kaikkeni, jotta Timo kärsisi mahdollisimman vähän ja arki olisi hänen toiveidensa mukaista. Saattohoidon lähestyessä piti julkisella puolella etsiä apua. Onneksemme kohdalle terveyskeskuksessa sattui lääkäri, joka intti minulle: ”missä on palvelusuunnitelma tai hoitosuunnitelma”, vastasin ettei sellaista ole. Kukaan ei ole ottanut eikä ota vastuuta. Tämä lääkäri otti asiakseen selvittää asioita Helsingin kaupungin päättäviltä lääkäritahoilta. Timo pääsi samana päivänä sairaalaan. Sairaalassa päädyimme omasta tahdosta saattohoitoon kotona, inhimillisen ja hyvän hoidon varmistamiseksi. Olen saattohoitanut kotona pienen poikani Andreaksen 2000 ja puolisoni Timon 2021.
Sote-uudistus 2023 parempi asiakaskokemus vai terveydenhoidon romahdus
Julkinen perusterveydenhuoltomme yskii ja pahasti. Hoitajat eivät voi hyvin; olen saanut keskustella useiden kymmenien hoitajien kanssa. He tekevät työtä sydämellä. Useat alalla kauan olleet hoitajat sanovat, että nykyisen kaltaista tilannetta ei aikaisemmin ole kukaan nähnyt. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa iso osa työntekijöistä on vuokratyövoimaa. Vakituiset joutuvat kantamaan vastuun ja moni keikkalainen saa paremman palkan. Olen vierestä nähnyt: järjestelmiä ei osata käyttää, hoitajien aika menee kirjaamiseen, kulttuurilliset erot ja useiden hoitajien huono suomen kielen taito aiheuttaa ongelmia asioiden ymmärtämisessä. Miten varmistetaan hoidon laatu? Miten yksittäinen ihminen tulee näkyväksi, jos ei hoitaja tiedä, tunne hoidettavaa mitenkään.
Julkinen erikoissairaanhoito on Suomessa korkealaatuista ja asiakkaalle edullista
Pärjäsimme kotona kahdestaan kaksi ensimmäistä vuotta, kesällä 2018 sattui useampi onnettomuus kotona ja alkoi kuukausien kierros perusterveydenhoidon eri pisteissä. Onneksemme kohdalle sattui lopulta lääkäri, joka kirjoitti lähetteen erikoissairaanhoitoon Töölön sairaalaan. Timo leikattiin saman vuorokauden aikana. Leikkaukseen jälkeen Timo vietti Töölön sairaalassa yhden kuukauden ja Laakson sairaalassa toisen. Istuin sängyn vieressä aamusta iltaan. Kohtasin aika monta laitoshoitajaa, lähihoitajaa, sairaanhoitajaa ja lääkäriä sekä muita potilaita ja omaisia. Julkinen erikoissairaanhoito on hyvää ja edullista. Kokemusta potilaana ja omaisena on jo kymmenistä leikkauksista ja sadoista sairaalassa vietetyistä päivistä. Mutta tieto ei kulje paikasta toiseen, sen sijaan ihmiset kulkevat ja hoitotahot vaihtuvat. Aina hoidettava ei kykene kommunikoimaan, MinäOlen toimii hyvänä apuvälineenä.
Tehostettu palveluasuminen ja tiedon jako
Kotona asuminen ei turvallisuusysistä ollut mahdollista. Piti löytää tehostetun asumisen hoivakoti. Timo asui kahdessa eri hoivakodissa, mutta hän sai olla myös paljon kotona mm. viikonloput ja pyhät. Kahden vuoden aikana vietin ison ojan ajastani hoivakodissa. Pesin, puin, syötin, jumppautin, ulkoilutin Timoa ja siivosin huonetta. Näin hoivakodeissa kuinka hoitajat vaihtuvat päivästä toiseen, useita opiskelijoita ja keikkalaisia. Työvuorossa saattoi olla kaksi hoitajaa: keikkalainen ja opiskelijaharjoittelija ja kummallakaan ei ollut pääsyä käytössä oleviin järjestelmiin. Tietoa asukkaasta ei saatu järjestelmistä haettua eikä uutta tietoa kirjattua. Omaisena oli useamman kerran aloitettava alusta: mikä sairaus on kyseessä, miten toimii peseytyminen, pukeutuminen, liikkuminen, ruokailu, nukkuminen, aktiviteetit, jne. MinäOlen-palvelu tuo yhdellä silmäyksellä saataville oleellisen tiedon kuinka kohdata ja miten toimia. Säästyy aikaa, syntyy luottamus, turvallisuuden tunne. Onko meillä terveydenhoidossa rohkeutta tehdä asioita uudella tavalla ja jakaa tietoa, jotta syntyy vuorovaikutusta ja luottamus joiden myötä laatu paranee ja kaikki osapuolet voivat paremmin.
Kuka kantaa vastuun asiakkaasta, kuka huolehtii yksinäisestä muistisairaasta?
Tiedon kulun varmistamiseksi ja jotta jokaisesta yksittäisestä ihmisestä tulisi näkyvä, loimme LOWOn MinäOlen .
MinäOlen edistää vuorovaikutusta ja yhteistyötä omaisen, hoidettavan ja hoiva-ammattilaisten välillä ja parantaa asiakaskomusta ja laatua.
Kuka seuraa asiakaskokemusta, hoivan, hoidon ja palvelun laatua?
Käytimme kunnan (Helsinki) myöntämää palveluseteliä tehostettuun palveluasumiseen ja avustajapalveluihin: Omalla rahalla maksettiin hoivakodin huoneen vuokra ja ateriat. Kohtasin kymmeniä avustajia, useita nuoria ja kielitaidottomia. Monet kertoivat, etteivät ole saaneet minkäänlaista perehdytystä avustajan työhön. Kuinka on mahdollista, että kunta (Helsinki) ei ole kiinnostunut asiakaskokemuksesta ja palveluntuottajan palvelun laadusta.
Omavalvonta on, asiakkaana toivon, että myös minulla on oikeus nähdä laadun valvontaa ja seurantaa.
Palvelun laadusta ja asiakaskokemuksesta ja hoitajien työtilanteesta keskustelin julkisesti jo vuosituhannen vaiheessa otsikolla – suomalainen terveydenhoitoko maailman parasta -. Poikani Andreas ei ensin saanut hoitoa. Olemme siis edelleen tilanteessa, jossa keskustelemme onko julkinen terveydenhoitomme hyvää ja tasa-arvoista.
Asiakastyytyväisyys ja itsemääräämisoikeus
Omaishoito, avustajapalvelut, kotihoito, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, terveydenhoito, sairaanhoito
KUKA MINÄ OLEN
MinäOlen kertoo kuka olen, mitä tarvitsen ja toivon, miten haluan tulla kohdatuksi.
Omakohtaisista kokemuksista yhdessä hoiva-alan ammattilaisten kanssa syntyi:
